Kannabisyrittäjä Jaakko Myllyniemi  ja sosiologi / kirjailija / hamppuaktivisti Risto Mikkonen keskustelee “Suoraa puhetta kannabiksesta” -podcastissa kannabiksen lääkekäytön historiasta.

Kuunneltavissa myös SPOTIFYSTA:

Vieraana Risto Mikkonen

Sosiologi Risto Mikkonen on pitkän linjan kannabisaktivisti ja kirjoittanut myös kirjan kannabiksesta  Bhang, Mezz, kukka ja Sativex – kannabiksen vapautuksen historia”.

 

“Kieltolaki luo huumeille semmoisia arvoja, joita näillä aineilla ei muuten olisi.”


70-luvun loppupuolella sosiologiaa opiskeleva Risto Mikkonen sai idean tehdä gradunsa huumeista, koska aiheesta uutisointi oli ennakkoluulojen ja harhaisten näkemysten leimaamaa. Se oli yksinkertainen oivallus siitä, että huumeita myydään samalla tavalla kuin muitakin tavaroita.

Vuonna 1989 Risto sai valmiiksi sosiologisen tutkielmansa “Muuttuvat kuviot – Huumeiden käyttö ja yhteiskunnan kehitys”. Gradun loppupäätelmä oli, että kieltolaki luo huumeille sellaisia arvoja, joita näillä aineilla ei muuten olisi. Huumeita oli käytetty Suomessakin jo ennen 70-lukua.

Gradu herätti huomiota artikkelilla Turun sanomissa ja artikkeleita päätyi kirjoihin, kuten mm. Osmo Kontulaisen kirjaan, jossa oli mukana nuori aloitteleva poliisimies nimeltä Jari Aarnio. Mikkonen kutsuttiin keskustelemaan myös radioon ja TV:seen. 


Kannabisyhdistykset ja aktivismi

 

Erään televisio-ohjelman tiimoilta Mikkonen tutustui Kimmo Wilskaan ja Timo Larmelaan, joiden kanssa Helsingissä perustettiin 1990-luvun alussa edelleenkin aktiivisesti toimiva Suomen Kannabisyhdistys (SKY).


Myöhemmin 2000-luvun alussa Turussa järjestettiin Suomen ensimmäinen hamppumarssi, jonka yhteydessä syntyi myös yhdistys nimeltä Vihreät Pantteri Ry, josta alkoi Turkulainen kannabisaktivismi. 10 vuotta myöhemmin syntyi Turun Seudun Kannabisyhdistys (TuSKY), joka profiloitui enemmän kannabisyhdistykseksi. Vihreät Pantterit oli enemmänki yleisekologinen ryhmä, jolla oli monenlaista toimintaa, tarkentaa Mikkonen. Suomen kannabisaktivismi alkoi jo ennen kannabisyhdistyksiä, huomauttaa Mikkonen. SKY:n alkuaikoina toiminnassa oli myös mukana vanhan liiton kannabisaktivisteja.

 

Suomen Kannabisyhdistys (SKY)


SKY eli Suomen kannabisyhdistys on ollut merkittävässä osassa Suomen kannabiskulttuurin kehittymisessä. 1990-luvun alussa SKY perusti kotisivut, jotka oli maailmanlaajuisesti ensimmäisiä kotisivuja ja suosio oli Mikkonen mukaan sen mukainen. Sivuilla julkaistuilla uutisilla oli jopa kymmenien tuhansien ihmisten yleisöä ympäri maailman. 


SKY:n ansiosta suomessa kannabiksen käyttökulttuuri muuttui enemmän kotikasvatukseen ulkomailta tuodun hasiksen sijaan, kun yhdistys julkaisi “Hullu Puutarhuri” -nimisen Koristehampun kasvatusoppaan. Hullua Puutarhuria on painettu aikoinaan ainakin tuhansia kappaleita ja opas löytyy edelleenkin ladattavana netistä. Oppaan lisäksi yhdistys julkaisi myös “Hamppu” -nimistä lehteä 90-luvulla.


“Järjestäytynyt rikollisuus on se ongelma”



Edesmennyt Valtiotieteiden tohtori Tapani Sarvanti, joka oli mukana aikoinaan valmistelemassa Suomen huumausainelakeja, oli jälkeenpäin harmitellut, että kannabiksen kotikasvatus tuli kriminalisoitua liian ankarasti. Myös Sarvanti ymmärsi, että Suomalainen kannabiksen kotikasvatus oli hyvin tärkeä ulkomailta tuodun hasiksen korvaaja ja yksi tehokkaimmista tavoista taistella järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan, joka on Mikkosen mukaan se juuri ongelma.

Suomessa ajatellaan virheellisesti itse kannabiksen olevan ongelma vaikka “kylhän se on näin, että järjestäytynyt rikollisuus on se ongelma. Et sitä ei niinku oikein Suomessa vieläkään tajuta”, sanoo Mikkonen.

Huippuvuosina Suomen poliisi takavarikoi Suomesta 23 000 kannabiskasvia. Mikkosen mukaan määrä on hyvin merkittävä siihen nähden kuinka paljon jalansijaa on onnistututtu viemään järjestäytyneeltä rikollisuudelta. 

 

STM ja FIMEA:n uusi lakiehdotus

 

Vaikka SKY:n aseman tunnustaminen kesti pitkään, niin ammattipiireissä yhdistys on saanut arvostusta yhdistyksen näkemyksistä. 1990-luvulta asti SKY:ltä on pyydetty lausuntoja aina kun uusia lakiehdotuksia kannabikseen liittyen tulee. Mikkosen mukaan lausunnot ovat välillä melko työläitäkin, mutta kokee asian tärkeäksi.

Mikkonen toivoo muidenkin lausunnonantajien ymmärtävän mistä uudessa lakiesityksessä on kyse ja toivoo, että lakiesitys saadaan haudattua.

Lakiesityksessä halutaan tiukentaa hampun kasvatusta ja hyötykäyttöä mukaan lukien kuitu- ja öljyhamppulajikkeet. Samalla halutaan antaa Poliisille ja Tullille valtuuden kasvattaa ja valmistaa huumeita, joihin myös Mikkonen haluaa puuttua. 

Lakiehdotus perustuu vuonna 1961 tehtyyn huumausaineyleissopimukseen, jonka tarkoitus on kivun ja kärsimyksen lievittäminen, sekä järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan eli huumeiden salakuljettamista vastaan toimiminen. Vuoskymmenten mittaan kivun ja kärsimyksen lievittäminen on sivuutettu kokonaan. Mikkosen näkemyksen mukaan uusi lakiehdotus palvelee vain kriminaalivalvontaa. Hamppua ei saisi enää jatkossa Suomessa kasvattaa kasvihuoneissa ja hampun jalostustoiminta pitäisi lopettaa, sillä perusteella että sitä ei juuri tälläkään hetkelläkään harjoiteta. Perustelu on Mikkosen mielestä äärettömän hölmö ajatus, sillä tiedetään että hamppu eri muodoissa, kuituna, CBD-tuotteina yms. on tulevaisuuden alaa ja nyt yhtäkkiä se halutaan tehdä mahdollisimman vaikeaksi. Ikään kuin hampun kasvattamisen rajoittaminen parantaisi jotenkin meidän huumeongelmaa. Mikkosen mielestä ajatuksessa ei ole mitään järkeä.

Lakialoitteen teksti on 35-sivua pitkä lakitekstiä ja Mikkosella kesti kaksi päivää ymmärtää mitä lakiehdotus oikein käytännössä tarkoittaisi. Se on puettu kauheen monimutkaiseen muotoon, sanoo Mikkonen. FIMEAn rooli hämmentää lakiehdotuksessa Mikkosta, koska sen pitäisi olla lääkealan viranomainen, mutta yhtäkkiä FIMEA tekee itsestään huumepoliisin.

Mikkonen sanoo, että FIMEAn rooli on ollut myös kannabiksen lääkekäytön kohdalla hämärä. Suomessa kannabis palautettiin lääkeluetteloon vuonna 2008 ja sen lääkekäytölle ei pitäisi olla mitään ongelmia tai esteitä. FIMEA on yksi viranomaistahoista, jotka on koko ajan koittanut jatkuvasti jarruttaa kaikin tavoin tätä toimintaa vedoten siihen, ettei aiheesta ole tarpeeksi tutkimusta. Millä sä teet tutkimusta jos sitä koko ajan jarrutetaan ja vaikeutetaan, pohtii Mikkonen.

Lääkekannabiksesta on juuri julkaistu uusi kirja “Lääkekannabis – Tiedettä ja tosielämän tarinoita” (Kirjoittajat: Aleksi Hupli & Marja Vihervaara). Mikkonen toivookin, että painettu sana auttaisi näiden asenteiden ja mielipiteiden korjaamisessa.

 

Kieltolaki ei koskaan kieltänyt kannabiksen lääkekäyttöä

 

Monivaiheisen prosessin ja vaikeuksien kautta Turun hallinto-oikeus antoi päätöksen vuonna 2006 tapauksessa, jossa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut ihminen sai luvan käyttää lääkekannabista onnettomuudesta aiheutuneisiin ongelmiin. Hallinto-oikeuden mukaan pitävä perustelu lääkekäytön sallimiselle oli huumausaineyleissopimuksessa oleva kohta lääkekäytön sallimiselle kivun ja kärsimyksen lievittämiseksi. Tapauksen jälkeen kesti 2 vuotta, että kannabis palautettiin lääkeainelistalle, kertoo Risto Mikkonen.

Lääkäyttöä vastaan on taisteltu pitkän aikaan. Lääkärit Suomessa, jotka ovat kirjoittaneet lääkekannabisreseptejä ovat nähneet paljon myönteisiä tuloksia, mutta reseptien saamista on pyritty estämään milloin minkäkin tahon toimesta. Mikkosen mielestä on raivostuttavaa, että jos ihminen on loukkaantunut ja sairastaa esim. MS-tautia tms. joutuu käyttämään valtavasti aikaa ja rahaa omien oikeuksien ajamiseen. Tälläisissä tapauksissa kieltolaki näyttää juuri ne huonoimmat puolensa, toteaa Mikkonen.

Kaikille kannabis ei kuitenkaan sovi. Mikkosen mukaan kannabiksen kokeileminen lääkkeeksi osoittaa hyvin nopeasti sopiiko se potilaalle vai ei. Tätä asiaa ei esimerkiksi opiaattien kohdalla pidetä minään ongelmana, vaikka sivuoireet olisivat hurjiakin, ihmettelee Mikkonen. 

 

”On järkyttävää, että voimme toimittaa apteekissa tehtyjä morfiiniliuoksia potilaille tavallisella huumereseptillä, mutta emme vastaavalla reseptillä lääkekannabista.” – Apteekkari Markku Knuutila 

 

Podcastissa mainitaan myös Mikkosen kirjoittamasta loistavasta artikkelista “Kannabiksen lääkekäytön nykyhistoria Suomessa”, josta löytyy ote Apteekkari Markku Knuutilan pohdinnasta lääkekannabis aiheeseen. Knuutila on potilaiden kanssa suoraan tekemisissä oleva terveydenhoidon ammattilainen ja ihmettelee virkamiesportaan mielipiteitä. Alkuperäinen haastattelu on annettu Suomen Kuvalehdelle.

“Turkulainen apteekkari Markku Knuutila tuo kannabislääkettä Suomeen. Hän ihmettelee sosiaali- ja terveysministeriön linjausta, jonka mukaan Bedrocan on viimeinen – ei koskaan ensimmäinen – vaihtoehto kipupotilaille.”

 

”On järkyttävää, että voimme toimittaa apteekissa tehtyjä morfiiniliuoksia potilaille tavallisella huumereseptillä, mutta emme vastaavalla reseptillä lääkekannabista.”

 

“Knuutila kysyy, eikö aluksi pitäisi kokeilla miedointa lääkettä ja siirtyä vasta sitten opiaattipohjaiseen morfiiniin. Lääkekannabiksen käyttäjiä on pystynyt vuosien jälkeen palaamaan töihin ja nukkumaan kunnolla.”

 

”Jos sivuoireena saa lievän, hyvän olotilan, onko se suuri haitta? Morfiini turruttaa ja koukuttaa täysin.”


Lääkekannabiksen puolesta puhuessaan Knuutila sai paljon vastustusta ja hänen toimintaa jarruteltiin monelta eri taholta, kertoo Mikkonen.

 

Vielä tänä päivänäkin potilaat joutuvat kokeilemaan ensin koko kirjon kaikkia vahvimpia kipu- ja mielialalääkkeitä, ennen kuin lääkekannabisreseptistä voi lääkärin kanssa edes keskustella. Mikkonen, kertoo, että voimakkaiden reseptilääkkeiden jättäminen voi olla jopa vuoden prosessi, jotta lääkkeiden sivuvaikutuksista pääsee kokonaan eroon.

 

Lääkekannabis on Suomessa jäänyt polkemaan paikalleen

 

Vaikka Suomessa onkin myönnetty reseptejä lääkekannabikseen, niin toiminta on jäänyt polkemaan paikalleen ja vain pieni joukko potilaista on saanut kannabista virallisesti  lääkkeeksi. Esimerkiksi Tanskassa kasvatetaan jo isossa mittakaavassa lääkekannabista ja tuhannet potilaat ovat saaneet lääkekannabisreseptejä. Keskustelua käydään Tanskassakin puolesta ja vastaan, mutta se on kuitenkin semmoista avointa keskustelua eikä semmoista, jossa kriminaalivirkamiehet määrää tahdin, niinku meillä Suomessa keskustelu tahtoo olla, toteaa Mikkonen. Suomessa vielä poliisi on auktoriteetti liittyen kannabiksen lääkekäyttöön, vaikka Mikkosen mielestä tämä asia ei kuulu poliisille.

 

Professori Eija Kalson sidonnaisuudet lääkeyhtiöihin

 

Suomessa lääkekannabiksen asiantuntijaksi nostetaan monesti professori Eija Kalso, joka on julkisesti verrannut synteettisten kannabinoidien ongelmia luonnollisen kannabiksen ongelmiksi, vaikka niiden ero on kuin yöllä ja päivällä, eikä synteettisillä kannabinoideilla ole mitään tekemistä kannabiksen kanssa, toteaa Myllyniemi.

Kalson käyttämät lähteet ovat tiedossa ja silloin kun hän puhuu kannabiksesta käyttää hän kriminaalivalvonnan lähteitä, tokaisee Mikkonen. Kalson kirjoitteluissa on Mikkosen mielestä se hauska piirre, että artikkelien lopusta löytyy sidonnaisuudet eli minkä lääkeyhtiön osakkeita hänellä on sijoitussalkussaan, tosin myöhemmin ne on siivottu kirjoituksista pois. Onhan se yleisesti tiedossa, että lääkeyhtiöt kustantaa lääkäreille kaikenmaailman seminaarimatkoja, lomamatkoja, luento- ja asiantuntijapalkkioita ja sitä pidetään jotenkin normaalina. Siinä vaiheessa kun nää sidonnaisuudet menee näin pitkälle kuin Eija Kalson tapauksessa, niin onhan se niinku väärin, sanoo Mikkonen. Lääkäreiden pitäisi olla puolueettomia ajattelee Mikkonen.

 

Lääketeollisuuden toimintamalli maksimoida yhdellä vaikuttavalla aineella liikevoitto ei toimi kannabiksen kohdalla

 

On kehitetty myös synteettisiä kemikaaleja, jotka vaikuttavat sisäisiin kannabinoidireseptoreihin hyvin epäilyttävällä tavalla. Esimerkiksi Espanjassa synteettiset kannabinoidit ovat aiheuttaneet kuolemantapauksen, joka uutisoitiin niin, että kannabis tappoi, toteaa Myllyniemi.

Mikkonen mainitsee myös esimerkin Rimonabant lääkkeestä, jonka kauppanimi oli suomessa Acomplia. Rimonabant on kannabinoidireseptorin blokkaaja eli kannabiksen vastavaikuttaja eli jos kannabiksesta tulee hyvälle tuulelle niin Rimonabantista tulee pahalle tuulelle, eikä tee mieli syödä, naurahtaa Mikkonen.

(Lääke vedettiin Suomen markkinoilta pois lokakuussa 2008. Ilmoitettuina perusteina olivat masentuneisuus, ahdistuneisuus, aggressiokohtaukset ja lisääntynyt itsemurhariski.)

Tiedotusvälineissä kannabiksen uutisointi on ollut aina sinne päin, jossa puhutaan synteettisestä kannabiksesta tai synteettisistä kannabinoideista vaikka kemiallisesti niillä aineilla ei ole mitään tekemistä kannabiksen eikä kannabinoidien kanssa. Se on ihan erilaista kemiaa, mutta ne sattumoisin vain vaikuttaa kananbinoidireseptoreihin sanoo Mikkonen.

Kieltolain takia kannabistutkimus kiellettiin, joten tutkimuslaitokset kiersivät tutkimusta synteettisillä aineilla, koska ne olivat laillisia ja kyllähän osittain niilläkin on saatu hyviä tuloksia. Sitä mukaan kun synteettisiä aineita on kielletty, niin kemistit ovat valmistaneet aina uusia joiden joukossa on sellaisia joiden vaikutukset ovat täysin kysymysmerkkejä ja huumeiden käyttäjiä käytetään koekaniineina, mainitsee Mikkonen.

Suomessa synteettiset kannabinoidireseptoreihin vaikuttavat aineet eivät ole saaneet paljon jalansijaa ja Suomen Kannabisyhdistys ja aktivistit onkin tiedottaneet aktiivisesti ihmisiä synteettisten kannabinoidien vaaroista, kertoo Mikkonen.  Synteettiset kannabinoidit eivät näy huumausainetesteissä ja koska ne ovat halpoja, niin myös köyhillä sekakäyttäjillä on niihin varaa. Kotikasvatettu kannabis on kalliimpaa kuin Kiinasta halvalla tuodut teollisuuskemikaalit, jatkaa Mikkonen

 

Esimerkiksi luonnollinen THC -kannabinoidi on osittainen agonisti ja monet synteettisistä aineista on täysagonisteja, joten ne vaikuttaa moninkertaisesti voimakkaammin kannabinoidijärjestelmään ja synteettisten aineiden vaikutukset voivat olla todella dramaattisia, selkeyttää Mikkonen.


Suomalainen kannabistutkimus

 

Mikkonen kertoo, että Suomen yliopistoissa on tehty hyvinkin perusteellista tutkimusta kannabiksesta. Kuopion Yliopistossa on tutkittu endokannabinoidien analyysimenetelmiä ja tehty kansainvälisen tason keksintöjä, jotka ovat tulevaisuuden teknologiaa. Mm. Jerusalemin yliopiston  lääkekemian professori Raphael Mechoulam on ollut mukana vastaväittäjänä Kuopion Yliopiston väitöskirjojen tekemisessä.

Sisäinen kannabinoidijärjestelmä on löydetty vasta 90-luvulla, mainitsee Jaakko Myllyniemi. Jos verrataan opioiditutkimuksiin, niin kannabiksen osalta laahataan vuosikymmeniä perässä ja syynä siihen on kieltolaki, Mikkonen sanoo. 


NIDA – Huumeriippuvuuden tutkimuslaitos

 

Maailman suurin tutkimusinstituutti NIDA (National Institute on Drug Abuse), jonka nimi on suomennettuna huumeriippuvuuden tutkimuslaitos, eli nimen määritelmästä lähtien heitä ei kiinnosta hyödyt vaan siellä tutkitaan nimenomaan vain haittoja. Jos haluaa saada NIDA:lta apurahoja tutkimukseen, niin tutkimussuunnitelma pitää kirjoittaa sellaiseen muotoon, jossa pyritään osoittamaan kannabiksen haittoja, avartaa Mikkonen.

NIDA rahoittaa noin 90% kaikista maailman huumetutkimuksista eli jos näkee kannabiksen haitoista kertovan tutkimuksen, niin kannattaa käydä sieltä katsomassa onko rahoitus tullut NIDA:lta, suosittelee Mikkonen.

Esimerkkinä Mikkonen kertoo, että eräskin Amerikkalainen yliopisto sai apurahan NIDA:lta osoittaakseen kannabiksen aiheuttavan syöpää, mutta tutkimustulokset osoittivatkin, että kannabis sen sijaan näyttää parantavan syöpää, joten tutkimustulos sivuutettiin ja unohdettiin vuosikymmeniksi. Myös USA:n liittovaltio on patentoinut kannabiksen hermostoa suojaavat vaikutukset, joka on sittemmin myyty yksityiselle yritykselle. Tämänkaltainen kehitys ei Mikkosen mielestä ole ollenkaan hauskaa kehitystä.

Nykyään tiedetäänkin yleisesti, että esimerkiksi akuutin aivovamman saaneet voivat hyötyä merkittävästi kannabiksen vaikutuksista, sillä sen on tutkittu pysäyttävän aivovamman jälkivaurioiden muodostumista, Mikkonen sanoo.


Kannabiksen vaarallisuuden tutkimiseen on käytetty miljardeja



Dr. Lester Grinspoonin kirjastakin “Marijuana Reconsidered” löytyy tieto, että 1970-luvulta asti on käytetty miljardeja dollareita kannabiksen vaarallisuuden tutkimiseen, eikä silti kaikki tutkimus puolla kieltolain tarpeellisuutta, sanoo Myllyniemi. Myös mikkosen mielestä tämmöinen toiminta on silkkaa tuhlausta.

USA:n liittovaltio on käyttänyt miljardeja dollareita pelkästään TV-mainoksiin, joissa esimerkiksi kerrotaan kannabiksen käyttäjien aivojen paistuvan kuin kananmuna paistinkattilassa, harmittelee Mikkonen.

Jo vuosikymmeniä sitten kieltolain sijaan vaihtoehdoksi on ehdotettu, että kannabiksen kulutusta ohjailtaisiin hintapolitiikalla ja tuotteiden vahvuutta valvomalla. Tämä olisi Myllyniemen ja Mikkosenkin mielestä parempi vaihtoehto.

 

Sairauden hoidosta terveyden hoitamiseen 



Jaakko Myllyniemi uskoo, että tulevaisuudessa tullaan näkemään kannabinoidipainotteinen lääketiede. Mikkonen myötäilee kyseistä ajatusta ja lisää, että ennaltaehkäiseminen tulee korostumaan ja tulisi siirtyä sairaudenhoidosta terveydenhoitamiseen ja saada siten yhteiskunnan säästöjä aikaiseksi. Kysymys ei ole pelkästään kannabiksesta vaan miten me eletään elämää, Mikkonen tarkentaa.

STM:n ja FIMEAN lakiehdotus kertoo Mikkosen mielestä lähinnä siitä, että täällä elää edelleen sellainen kieltolain ehdollistama virkamiespolitiikka, jossa on sivutettu YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, kansainvälinen biodiversiteettisopimus ja ihmisoikeusperitaatteet… kaikkien näiden pitäisi olla mukana kun tehdään 2000-luvun politiikkaa. Keskittyminen pelkästään kieltolakiin on aiheuttanut mielettömästi kärsimystä, Mikkonen toteaa.

 


Järjestäytynyt rikollisuus uhkaa jo EU:n perusrakenteita

 

Kieltolain takia järjestäytyneelle rikollisuudelle annetaan rahaa vuosittain kymmeniä miljardeja. Aina kun tapahtuu joku talouslama, niin järjestäytyneellä rikollisuudella on rahaa ostaa liikeyritykset ja asunnot jne. Meillä on suomessa tästä esimerkki Jari Aarnio, joka kertoo siitä, miten järjestäytynyt rikollisuus on päässyt soluttautumaan jo näin korkealle valtion hallinnassa. Hälytyskellojen pitäisi jo soida, ihmettelee Mikkonen.

Politiikkojen patenttivastaus huumausainepolitiikasta kysyttäessä on “Ei lisätä enää haittoja”. Mikkonen sanoo tähän “Mä en tiedä kuinka paljon haittoja voidaan enää lisätä.”  Tilastojen ja jätevesianalyysien mukaan huumeidenkäyttö on vain lisääntynyt ja vuonna 2020 Suomessa saatiin jälleen uusi ennätys eli 36 000 huumausainerikosta. Kuinka monta ihmistä täytyy laittaa vankilaan ennen kuin ongelma on hoidossa, kysyy Mikkonen.

Nuorille alle 20-vuotiaille huumeiden käyttörikos on hyvin usein se ensimmäinen rangaistus jonka ne saa ja siitä ei ole enää pitkä askel siihen kun joku ehdonalainen rangaistus ei tunnu miltään, sanoo Mikkonen. Näitä asioita ei tunnuta pohtivan Mikkosen mielestä tarpeeksi.

 

Kannabisvallankumous

 

Miten tehdään kannabisvallankumous, kysyy Myllyniemi? Suomessa on paljonkin kannabisaktivisteja, mutta on vaikea luoda järjestäytyneitä rakenteita asian ympärille. On hirveän vaikea kerätä esim yhdistykselle jäsenmaksuja, toteaa Mikkonen.

Myllyniemen mukaan kannabinoidien tasapaino eli THC:n ja CBD:n tasapainoinen suhde on hyvin tärkeässä roolissa kannabiksen jalostuksessa, jolla voisi vaikuttaa koko kannabiksen käyttökulttuuriin.



Kieltolain takia vanhat ja kaikista parhaat kuitulajikkeet ovat jo kadonneet

 


Kieltolain takia hyötyhampun kasvatuksessa pidetään tärkeänä THC:n poisjalostamista ja pyritään luomaan hyötylajikkeita, joissa on mahdollisimman alhainen THC-pitoisuus, joka tapahtuu hampun muiden ominaisuuksien kustannuksella. Vaikka tiedämme Suomen vanhoista maatiaislajikkeista sen, että siellä THC-pitoisuudet vaihtelivat hurjasti. Kieltolain takia vanhat ja kaikista parhaat kuitulajikkeet Suomessa ovat jo menetetty. Vuosikymmenten mittaan hampun parhaita ominaisuuksia on siis kadotettu, joka on Mikkosen mielestä itsessään suuri vahinko.

Koska teollisen hampun arvokkaimman osan eli kukinnon käytön käyttö, valmistaminen ja myyminen on kielletty, niin se hidastaa myös hamppukuidun ja siementen tuotantoa. Jos kukintoa olisi mahdollista käyttää laillisesti, niin koko hampputeollisuus kasvaisi ja saisimme paljon nopeammin esimerkiksi hamppukuituja, hamppuvaatteita, hampputaloja yms. tuotteita hampusta lamistettua, ajattelee Myllyniemi.

Pelkästään hampunviljelyllä on hyvin suotuisat vaikutukset maaperään. Meidän hedelmällisen maaperän katoaminen on yksi suuria ympäristöongelmia, Mikkonen toteaa.

 

Tulisiko kevytkannabis laillistaa Suomessakin?


Jos Suomessa laillistettaisiin kevytkannabis voisiko se muuttaa käyttökulttuuria ja lisätä ymmärrystä myös sen terveyshyödyistä, kysyy Myllyniemi?

Jos ajatellaan kannabiksen viihdekäyttöä, niin on yleinen harha, että ihmiset haluavat vain päihtyä. Muualla Euroopassa, jossa on kokemusta kevytkannabiksen laillistamisesta on huomattu, että on paljon ihmisiä, joille sopii ennemmin lievä rentoutus ilman päihdyttäviä ominaisuuksia. Hampulla on paljon laajempi kirjo vaikutuksia kuin helposti kuvitellaan, sanoo Mikkonen.